Tuhansien tunteiden tanssitalot-kiertue

21.6 Merikarvia

Rakkaat psykedeelisen humpan ystävät. Taas olemme palanneet takaisin sorvin ääreen ja jälleen on vaan todettava, että mikään ei ole muuttunut, paitsi popparit ovat saaneet "elintaso-rusketusta",  ulkomailla vietetyn loman ansiosta... Köyhät.. Lomalla lomailtiin ja hankittiin lisärasvakerrosta makkaralla ja muilla kesäelintarvikkeilla talven varalle. On niin mukava palata töihin levittämään humpan evankeliumia ja kantamaan noita sairaan painavia laitteita. Muutaman lupauksen voi tehdä näin loman jälkeen. En vietä enää niin paljon krapulapäiviä, kuin ennen. Valoshow tulee olemaan, kuin suoraan Zeuksen orgioista eli kohta alkaa lavoilla pyrotekniikka paukahteleen  SAVUN lisäksi!!!!!

-Siitä se ihanuus taas alkaa. Kuuluisat merikievarin rappuset.. Voi vi**u!

-On kyl niin tyylikäs meininki, et hu huh... 

Tänä töihin palaamisen juhlapäivänä saimme hakea bussin jääkiekon luvatusta maasta eli porista missä sijaitsee lorenlinerin uusi koti. Sieltä matkamme alkoi kohti tuhansien tunteiden tanssitaloa, missä kuljetusvastaava Ilpo majailee ne päivät, kun ei tarvitse ohjastaa mustaa humppabussia ympäri Soomee!!  Laitteet kannettiin vintille ja iltaa odotellaan legendaarisessa takahuoneessa!! 

Aamulla heräsin kylmyyteen, vapinaan ja outoon tietämättömyyteen, missä olin. Huomasin olevani sängyssä, jossa oli katto hyvin lähellä. Vähän aikaa tutkin paikkoja, ja totesin olevani keikkabussissa. Ei ollut siis hätää. Nousin nopeasti ylös kumminkin armahtaen haurasta kehoani, joka ontuu vielä eilisen työpäivän ansiosta. Etsin rahapussia, jonka löysin. Puhelinkin oli tallessa ja viimeinen tarkistus tapahtui peilin välityksellä, eli piti tarkastaa, olenko saanut pataani, en ainakaan lujaa, koska naama näytti yhtä pahalta kuin ennenkin. ELI olen valmis uuteen päivään humppamusiikin parissa ja laitteiden kantaminen jatkuu, kun en  tietääkseni ole saanut potkuja. Muistellaan vielä tuhansien tunteiden tanssitalon poreita hetki, ennen kuin siirrämme ajatukset kohti urjanlinna poreita. Kievari on helvetin portaita lukuunottamatta erittäin mahtava paikka humpata. Muistan vielä ajan, kun Joggeri julkaisi laadukasta viihdesanomat lehteä, jossa herra mestari kertoi Merikievarin olevan hänen 1 keikkapaikkansa. On se vaan aika mestari... Toisena bändinä oli kanssamme ryhmä taitavia soittajia, jotka puhuivat erittäin outoa kieltä.. Taisivat olla ruottalaasia. Noh, nitä menee. Keikka hoidettiin juhannusperinteitä kunnioittaen, ja siirryimme "yhdelle" bukeelle merikievarin baariin, jossa meidän Lonelyrider on ollut joskus ravintolapäälikkönä.. Eli tarjoilu pelasi. Kamat niin nopeasti autoon, ja matka kohti uusia seikkailuja sai alkaa. On niin kukava palata töihin.

 22.6 Tervo

Jätimme tekniikan kanssa popparit luomaan taidetta tervoon lohimaan juhannus juhlille. Itse en paljoakaa muista siitä, kun olin nukkumassa... Siellä on vissiin hevi-idoli Ari Koivunen ja Heidi Kyrö. Tekniikka siirtyi roudaamaan sieviin. Ovat ilmeisesti saunoneet ja poreilleet siellä, ku me ollaan paiskittu duunia.. prkl.

-Pystyyköhän noiden avulla vetään 2*45 min humppaa?

-Ei mee firmalla kovin hyvin, kun ei ole varaa enää tulostuspaperiin.

-Lapsukaiset askartelee.  

22.6 Sievi

Istun takahuoneessa näen vain pienen jääkaapin, rikkinäisen pöydän, naulakon ja ilmoitustaulun. Kaapissa on maitoa, muutama olut ja lonkero. Yritä niiden kanssa nyt sitten luoda taidetta.. Kamat saimme roudattua vuosisadan jysäristä huolimatta. Muutama kylähullu kävi laulamassa Jaskalle ja mulle serenaadeja. Oli erittäin hirvittävä tilanne, kun 2 junttia tulee laulaan krapulaiselle laitteiden kantajalle romanssi biisiä meinas tulla oksennus välittömästi.. Noh, ne hullut ymmärsi lähteä pois ennen kuin aloin itkemään.. Toisena orsterina urjanlinnassa on Sini ja Jambalaya. Kello on nyt 21.08 ja valtakunnassa kaikki hyvin, paitsi haitari soi ja päätä särkee.. :( Mut lonkero alkaa maistumaan!  

-Komeeta touhua! 

-Taas on liikaa savua!

-Urjanlinnan takahuoneen vessan ovi. Mielestäni paremmin ei voi ajatuksia kirjaimiksi pukea. 

 Oli settien aika. Popparit tulivat Tervon poreista taksilla, niin kuin taiteilijoiden kuuluu. Ensimmäinen setti oli suksee ja juhannuksen ensimmäinen olut on ansaittu. On se muuten kumma, kuinka yhdessä paikassa voi olla niin paljon porukkaa, ja n. 85% oli pää aivan jäässä. Mut kai siinä jurriin tulee, ku koko päivän istuu karavaanari alueella oman styröksiboksin vieressä ja vetää renaulttia suoraan pullon suusta tai pahvimukista, niinkuin oikeilla karavaanareilla on tapana.  Toinenkin setti poreiltiin pois ja siirryimme perinteitä kunnioittaen ravintolaan, nauttimaan yksi bukee sivistyneesti. Ainoa ongelma oli se, että emme meinanneet saada tuota mallasjuomaa ravintolasta, kun ei ollut tarpeeksi porukkaa tiskin takana!  Jos olisi ollut oikein kova jano, niin olisin todennäköisesti kuollut. Noh, niitä menee! Roudauksen aikana jouduimme seuraamaan sivusta, ku joidenkin n. 60v sinkkuihmisten tiet kohtasivat illan aikana ja eihän sitä omaan styreeniboksiin asti millään ehdi, vaan pitää ruveta harrastamaan jonkinlaista elvytystekniikkaa puistompenkillä.. Oli aika hirviömäistä. Mut antaa kaikkien kukkien kukka.. Lorenliner käyntiin ja nokka kohti Oulua. Jupukerho kokoontui jälleen, ja pureuduimme maailman sykähduttäviin asioihin. Taas on maailma parempi paikka asua ja harrastaa.

23.6 Oulu

Aamulla varhain, kun keli on parhain, niin lähdimme kelkkomaan hotelli vihiluodosta kohti hietasaaren poreita! Mestari on liikenteessä omalla autolla, niinkuin staroilla on tapana. Kamat lauteille ja olimme valmiita, ennekuin toinen bändi tuli edes pelipaikalle! Lähdimme roudauksen jälkeen Oulun keskustaan Amarilloon syömään. Täytyy kyl sanoa että jos olisi ollut tosi kova nälkä, niin olisi kyl tarvinnu hakee odotellessa kaupasta jotain pientä naposteltavaa, koska ruuan saaminen kesti n 2 tuntia! USKOMATONTA! Ihan varmaan palvelu oli sen takia hidasta, koska ihmisiä palvellaan ensin, sit tulee vasta muusikot.. Terassilta seurailimme Oulun alkuasukkaita ja siel pyöräili yks kaveri, jolla oli varmaan 100 metriä folioo päässä ja nenärenkaassa kotiavaimet. Siin se yksinänsä hiihteli ja hihitteli.. Hurraa avohoito!! Luulen, et sen on varmaan joskus ufot kaapannu, ja se folio esti joidenki säteiden  sekottamasta sen kaverin päätä lisää.. Hyvä Oulu! Setti alkaa 23.30.Keikan jälkeen otamme  ripeän roudauksen, eikä mitään Heartbrakers- frendipohja roudausta... Settiä odotellessa!!

-Farkkuperhe odottaa ruokaa!

-Palaako lavalla joku? 

 Porukkaa tuli paikalle erittäin paljon. Ennen ekan setin alkua porukkaa oli tanssimassa 1200. Mielestäni periaatteessa ihan jees.  Oli taiteen aika. Popparit irti ja taide oli aika amerikkaa. En tiedä, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, mutta humppa raikasi ja tanssijalkaa vipatti.Keikan jälkeen yksi bukee juhannuksen ja nimipäivien kunniaksi . Kamat autoon ja matka jatkui kohti oulun keskustaa ja erittäin loistavaa oululaista grilliä, josta sai  hyviä annoksia vielä ennen aamu viittä.. Joku pölvästi alibista tuttu Teemu yritti hypätä lorenlinerin alle oulun keskustassa, mutta eipä onnistunut.. Kiitos ja anteeks!

Positiivisuus on perseestä-kiertue

27.6 Laukaa

Rakkaat ystävät on taas aika avautua täällä nettisivujen puolella. Nyt on aika positiivisuuden, ihanuuden ja tutkistelemme tätä elämää positiivisen  kirkkain silmin. Voi tätä ihanaa keskiviikkoista päivää, kun taas saan palata töiden pariin. Tunnen todellakin olevani ainutlaatuinen. Juhannuksen heinätyöt on tehty, mikä on aivan ihanaa. Lähdin ajamaan kohti lorenlinerin uutta kotia, mikä sijaitesee porin teollisuusalueella. On tuo pori ihana paikka. Siellä ihanat työkaverini odottivatkin jo innokkaana töihin lähtöä ja hymy naamalla he ottivat työntekijän vastaan. Iloiseen humppaseurueeseemme tuli mukaan kodinkonekauppiaiden kuningas Ollila, joka pitää huolta fanipuodista turneen ajan.Nyt alkaa uudet aivan mahtavat yölintu-tuotteet vaihtamaan omistajaa. Ensimmäiseksi menemme hakemaan kankaanpäästä laatikollisen maalaistuote Vatajan tuotteita, että jaksamme kantaa laitteita hymy huulessa.

-Kävimme piristämässä päiväämme ja kaloreitamme. 

Matkamme kohti savion lavaa oli historiallinen, nimittäin Yölintu oy lahjoitti juhlavasti laitteiden kantajille "leatherman" (siis kopiot) monitoimityökalut, näinkin pitkään kestäneen  yhteistyön ansiosta. Olimme Jaskan kanssa niin otettuja, että siinä juhlaseremonioiden keskellä meinasi laitteidenkantajan kyynelkanavat ruveta suorastaan virtaamaan. Se oli herkkä hetki. Kiitos urpot. Takaisin kummisetä- leffan pariin. Poikkeseimme jyväskylään hakemaan Simon, Jaskan ja Markuksen iloiseen seurueeseemme rautatieasemalta. Ja samalla pidime nenänpuuterointi hetken, eli tavoitimme rautatieaseman vessaa paitamyyntivastaavan kanssa. Vaan kuinka kävikään, pääsimme vessan ovelle, ja siellä oli 50 sentin maksu, että pääsee rännille helpottamaan oloaan. No en ottanut rahapussia mukaan, kun en ole ikinä vielä vessassa kyseistä esinettä tarvinnut. Noh, matka oli pitkä, ja aloimme kaivelemaan taskuja. Ollilla oli 2€ taskussa, noh ei muuta ku rahaa vaihtamaan. Hän käveli karkkikauppaan, ja siellä häntä oli vastassa "asiakspalvelija Jumalan armosta" eikä suostunut vaihtamaan rahaa. Eli ko. mestassa ne antaa ennemmin ihmisten kusta housuihinsa, ku vaihtaa rahaa. Noh, niitä menee. Jouduimme taas ostamaan lisää kaloreita, että pääsimme vessaan. Mutta kaikki kokemamme oli erittäin avartavaa ja mukavaa, sillä tämän keikan tarinat olen luvannut kirjoittaa positiiviseen sävyyn. Pääsimme, kuin pääsimmekin keikkapaikalle ja siellä meitä oli vastassa Laura Carita orkestereineen. Ennen roudausta kaverit kyselivät, että soitettaisiinko samoilla kamoilla (siis PA, rummut ja basso) tilan puutteen vuoksi, suostuimme ja he alkoivat roudaamaan kuin raivopäät. Täytyy sanoa, että heartbrakerssilla olisi paljon opittavaa Laura Caritan poppoosta. Laitteet siirtyivät, kuin itsestään ja ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua. Eli Laura ei ollut liikkeellä vain "frendipohjalta", niin kuin eräällä laitteettomalla orkesterilla on tapana olla. Laitteet saimme valmiiksi 5min ennen kuin ensimmäisen valssin tulisi jo kajahdella kauniin sateisessa suviyössä. Niin vaan ne kajahtelivatkin komeasti, niin kuin valssi aina. Keikka oli mielestäni ok, sateesta huolimatta.  Setit pois, enkä siirtynyt  sivistyneelle sosiaalikuralle eli bukeelle, vaan lähdin kantamaan laitteita leuka rinnassa ja  hymyillen, niin kuin  kaikkien tanssipaikoilla työskentelevien kuuluu. Jos ei hymyile, niin ei  arvosta  suomen tanssivaa  kansaa, niin  ku joskus joku aivan loistava ja mahtava ihminen on tullut minulle kertomaan.. Noh, täytyy sanoa että kiitos palautteesta.

-Arvostetaanko nyt yleisöä, ku on tuollaiset sokaisevat valot?

Rakkaat junttihumpan ja kauniin paritanssimusiikin ystävät. On taas iltasadun aika: 

"..Tää päivä taakse jää, kun pään tyynyn päälle laittaa saan. Huomenna mua mikään haittaa ei, kun mökä-öljyn pulloon jätin. Ehkä aamulla taas laitteita kantaa saan, jos potkuja en ansainnutkaan. Välillä miettiä täytyy miksi en kunnon töihin mennyt, vaan mustaan bussiin humppaamaan lähdin. Nyt Sonni Läntistä ymmärrän,n syvälle sydämeen sattuu, kun hotellihuoneeseen saapuessani huomaan homeen pistävää hajua. Siunaa humpan kuuntelijaa, raiderin toteuttajaa, souvareita, kelaa, sairaslomaa, masurkan keksijää ja laitteiden kantajan suojelusenkeleitä, jotka jaksaa pitää meistä huolen kaikkien urpoilun jälkeenkin..." Kauniita unia Suomi. Kiitos ja anteeks.

 -KK
  

 28.6 punkharju

Lähdimme aamulla varhain liikkeelle, ja hyökkäyksemme kohti punkharjua sai alkaa. Matkalla viihdytimme itseämme kummisetä-trilogian 2 osalla. On muuten erittäin mahtavia leffoja. Tylyä meininkiä. Pääsimme menomestaan hyvissä ajoin. Laitteet lauteille ja pystytimme kruunupuiston takapihalle kenttäkeittiön. Matkalla poikkesimme ostoskeskuksessa ostamassa pihviä ja muita tarvikkeita. Väsäsimme perunanyyttejä, ja mestari toimi grillausvastaavana. Ruoka oli erittäin hyvää. Firma kustansi kaiken, mikä oli tietysti firmalta virhe, koska työntekijöitä mielestäni ei saisi lahjoa tuollaisilla gourme aterioilla.Humppa oli mielestäni erittäin aggressiivista ja riehakasta, koska päädyn tauollakin hermostoa lamaannuttavien aineiden pariin.   Keikalla oli erittäin mukavasti väkee ja keikan jälkeen siirryimme sivistyneelle bukeelle. Aamulla olin saanut itselleni taas pahan olon ja päänsäryn. Huh, huh!! Mut taisi siinä muutama pullo viiniäkin tulla nautittua.. Niitä menee! Siinä minun muistikuvat ko. päivästä.. Eli ei kovinkaan paljoa!

-Humppamafiosot grillaa.

-Jaska retkitunnelmissa. Jaakko: mee nukkuun.

-Mestarin ja Keijon tekosia. Anteeks. 

29.6 Hartola

Aamulla heräsin jälleen erittäin mielenkiintoisella tavalla. En tiennyt, missä olin, mutta hotellihuoneeksi paikan rekisteröin. Pelästyin kovin, kun palohälytin alkoi huutamaa tasan klo 12. Hoipertelin käytävään, ja huoltomies sanoi humpasta vielä sekaisin olevalle laitteiden kantajalle että hyvää huomenta! Pitemmittä puheitta keräsin maallisen omaisuuteni uuteen hienoon HUSQVARNA kassiin, minkä myymäläpäällikkö minulle toimitti. Otin suunnaksi kruunuareenan ja yritin ohjastaa itseäni tietä mukaillen kohti lorenlinerin kajuuttaa. Onnistuin jollain tapaa ja pääsin kuin pääsinkin autoon ja perälle sänkyyn nyyhkyttämään vuosisadan jysäriä pois.. Taas jouduimme odottelemaan poppariporukan saapumista ja kuljettajamme lonelyrider oli vielä very good meininki päällä myymäläpäällikkö Ollila otti vastuun auton siirtämisestä kohti Hartolan sahtikrouvia. Kyyti oli siinä mielessä hyvää, koska aamupala pysyi sisälläni ja naama suhteellisen normaalin värisenä. Matkalla poikkesimme tervehtimässä intiaanipäällikkö Vesa Kontiaista Juva hotellissa. Kuulimme rock piirien kuumimmat uutiset ja poltimme rauhanpiippua..

-Husqvarna laitteiden King Arthur.

-On muuten erittäin tasoton kuva. Mut kyl urpot siel vetää. 

Saavuimme Sahtikrouviin hieman tiukalla aikataululla, tunti oli aikaa laittaa kamat kuntoon. Onnistuimme, koska en ollut enään niin huonossa hapessa.. Toisena humpparyhmänä oli auraviihteen uusi löytö kino jake. Musiikki oli hyvin taiteellista humpanrytkettä. Nyt kahvitauko, kohta jatkuu! No niin, kahvit on juotu ja taas tämä sepustelu jatkuu! Porukkaa saapui tuonne sahtipanimoon erittäin mukavasti ja tuntui että sahdissa oli paljon promilleja, koska yleisöstä n. 80% oli aivan täysin tutkalla, mikä minun mielestäni oli erittäin typerää, koska yleensä tuo alkoholin kanssa pelaaminen ei tee kenellekkään hyvää..  Valot pois ja popparit irti. Tietenkin jonku mielestä se oli aivan järkyttävää, kun salista vähensimme valoja esiintymisen vuoksi, mutta pyysin teitenkin ko. mummulta anteeksi ja lupasin että valot syttyvät välittömästi  keikan jälkeen. Että he taas näkevät tanssata.. Hups, unohdin kumminki..! Krapula on voiton puolella ja setit on hoidettu. Muut humppamafiaperheen jäsenet menivät keikan jälkeen nauttimaan tietenkin perinnebukeen, ja Lonelyrider, Jaska ja mää siirryimme laitteiden pariin. Hartolan henkilökunta tekivät väsyneistä matkaajista todella onnellisia, tekemällä meille vielä erinomaisia pizzoja roudausta avittaakseen. Kiitos ja kumarrus. Oli todella hyvää. Tuli syötyä kerralla aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. OU JEE!!! Keikan jälkeen, kun laitteet olivat autossa ja sahtihanat lyötiin kiinni, niin siirryimme Koskenniemeen ja sänky kutsui toissayönä poreillutta laitteiden kantajaa. Ammattilaiset, eli popparit pitivät vielä kovaa peliä bussissa aamun pikku tunneille, mikä on aivan mahtavaa! Kiiiiiitoooos Hartola ja Jaffa!

30.6 Riihimäki ja Lahti

Kesäkuu väistyy tieltämme, ja heinäkuu tekee tappavasti tuloaan. Kesäkuun viimeiset poreet kutsuvat ja lauantaiksi musiikkimaailman Don Corleone, Ari Suomi myi 2 keikkaa lauantaiksi. Eli Corleone teki meille tarjouksen josta emme voineet kieltäytyä. (Kaikki kummisetäleffan nähneet tietävät mistä puhumme) Lähtöajaksi Koskenniemestä sovimme klo 13, mutta siinä vaiheessa jo kaikki meni reisille. Aikataulut kusi heti, mutta toisaalta eihän se tälläiselle vähäiselle laitteiden kantajalle ja valojen vilkuttajalle kuulu. Täällä kelkomme taas veren maku suussa kohti riutanharjun lavaa, jonne menemme kasaamaan laitteet valmiiksi ja siitä hiivimme Lahteen riverland festareille. Pelkät henk.koht soittimet mukanamme. Eli toimimme Manhattanin malliin. On muuten erittäin virkistävää herätä aamulla, ku keho ei vi**ile edellisen illan poreista vapinana, hikoiluna, pahana olona, itkuna, päänsärkynä ym... Vaan olo oli mitä parhain. Matkalla kohti Riutanharjua emme tee oikeestaan muuta, ku auotaan päätä toisille ja päivitetään sivustoja. Yksi polttava puheenaihe oli se, et kuinka mahtavat poreet ISO D järjesti sille ameriikan loreenille, joka RMJ.ssä kävi kertomassa vitsejä ja esittelemässä miehensä luontaisetuja.... 
 

-Laitteiden kasailua! Pappa on iha kurko!

 Siirryimme kohti Lahtihallia ja poreita joissa oli muunmuassa esiintymässä tanssi.netin kehuma tanssiyhtye Tik Tak. Paikanpäällä meitä oli vanha tuurausteknikkomme Jukka Kouhia. Hommat tapahtuivat erittäin nopeatempoisesti ja aggressiivisesti. Muita laitteita ei ollut mukana, kuin backline ja omat soittimet. N. 15 min setin päättymisestä olemme jo matkalla kohti Riutanharjua ja tien päältä osio on päivitetty! HOMMAT TOIMII!!

-Meidän firmassa ei kuran kanssa pelleillä. Kuva vähän tärähti, ku kuvaaja on jurrissa! :)

-Leikitään rokkaria!

Ilpo kelkkoi ensimmäiselle neste huoltsikalle, koska kaikki tupakat on loppu. Mitään ei tehdä, ennen kuin on saatu syöpää aiheuttavia pahalta haisevia tupakkeja taskut täyteen. Siis eteenpäin. Riutanharjulla odottaa setti, joka alkaa klo 23.00. Saa nähdä, ehditäänkö.