Urpo-radion kuunteluun tarvitset jonkun MP3-toistoon kykenevän ohjelman (Quicktime, RealPlayer ym.)

Mikä lie kiertue II 27.7 - 29.7 

29.7 Iisalmi

Koska kohta alkaa verinen rallikilpailu, niin teemme rundin lopetuksen näin perinteisellä mallilla. Iisalmen keikka oli mielestäni erittäin hyvä! Oman eksoottisen lisän siihen toi rumpuherran "pieni" myöhästyminen toisen setin alusta. Annoimme sen kuitenkin hänelle anteeksi, koska myöhästymisen syy oli tällä kertaa erittäin tärkeä - Taipalus ajoi rallia ja oli toisena viimeisellä kerroksella!Eihän silloin voi eikä sovi lopettaa ajoa kesken! Eihän? Loppu hyvin ja kaikki hyvin, pistimme kamat nippuun supernopeasti ja nyt olemme klo 1.30 kotimatkalla kohti kotejamme. Seuraavaksi hoidan kysy palstan kuntoon ja viritän perinnepojan ralliauton päin persettä, että muillakin on mahdollisuuksia voittoon! Se on keskiviikkoon asti hei hei!
- Kari

 

URPO-RADIO 28.7 Matkalla Rovaniemeltä Ylikiiminkiin (1,8 Mt)

URPO-RADIO  29.7 Matkalla Oulusta Iisalmeen (8,6 Mt) 

 

 Nuijamiesten lava (Ylikiiminki)

 

-Tällä lavalla ei kannata riehua...

 

-Nuorisollekki järjestetty jotain mukavaa.. 

 

 

 Mikä lie turnee

 Juna puksuttaa perjantaina 27.7 aamulla 7.20 kohti Tamperetta, ollaan siis aamuvarhain matkalla kohti Rovaniemeä. Pähkäilen pitäiskö vai ei, jaksaisko vai ei.... no härkää sarvista, pakkohan tää on vihdoinkin päivittää pois kuleksimasta.Olemme suunnitelleet uutta ilmettä ja muotoa tähän "Tien Päältä - osioon", mutta katsotaan koska sen tekniikkapuoli saadaan kuntoon. Siihen asti mennään perinteisin keinoin.

18.7 Kotkan Meripäivät

Lähdettiin ajoissa Porista kelkkomaan kohti Kotkan Meripäiviä ja oltiin kerrankin juuri sovittuna aikana perillä, eli kello 17.00. Kamat lavalle (tää oli helppo nakki, kun paikalla oli valmiina Eastwayn pa- ja valosysteemit) ja ei muuta kuin odottelemaan keikan alkua. Mahtava yllätys löytyi miksauspöydän takaa, kun siellä seistä jökötti paikan vastaava Ame Uusitalo, vanha Mamban miksaaja. Ame on ehdottomasti ykköstyyppi - varsinainen moottoriturpa, jonka seurassa ei taatusti tule ikävä. Aikamme poristua allekirjoittanut ja Markus päättivät lähteä syömään ja en tiedä oisko saatu mennä VIP telttaan murkinoimaan, mutta kun kukaan ei poiskaan ajanut niin sinne sitten mars.Soitimme yhden reilun tunnin setin ja annetaan sille kouluarvosanaksi 7,5.Keikan jälkeen kamat pois Sillanpään alta ja kotia/hotellia kohti kukin tyylillään. Itse olin päättänyt lähteä yksinäni Hämeenlinnan Cumulukseen yöksi ja kulkea alkuviikon Markuksen kyydissä. Matkalla H-linnaan soitettiin Kontiaisen Vesalle ja toivotettiin hyviä Puustokkeja Juvan suuntaan.

19.7 Somero Ämyri

Päivä kului Hämeenlinnan "nähtävyyksiä" katsellessa ja siinä onnellisuuden tilassa, että lähin Yölinnun jäsen oli 15 kilsan päässä ja muut vieläkin kauempana. Iltapäivällä lähdettiin Markuksen kanssa kohti Someroa. Somero herättää aina meikäläisessä tiettyjä muistoja ; Mamban eräs roudari asui siellä aikoinaan ja hänen luona yövyttiin/vietettiin aikaa usein silloin nöösipoikana. Kyseisen herran kautta minulla oli ilo ja kunnia tutustua yhteen Suomen legendaarisimmasta roudarista eli Puosuun. Rautajoen Arska kun tuli orkesteriin vuonna xxxx, niin pidettiin treenit Somerolla ja lennettiin "kaupungin" molemmista baareista ehtoon aikana ulos, mutta ei siitä sen enempää... Tällä kertaa päädyttiin suoraan Ämyrille, jossa oli Iltalehti tekemässä juttua. Se taas tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki huomaavat, että onkin juuri jotain "tärkeää tekemistä" ja häipyvät vaivihkaa omille teilleen näihin "tärkeisiin" askareihin ja solisti saa/joutuu ottamaan vastuun haastattelusta - mitäs rupesi Tj:ksi! Illan keikalla herra Taipale sai Lars Ullrich kohtauksen ja soitti koko illan jumalaisella raivolla ja asenteella. En voi koskaan olla ihailematta ja rakastamasta liikaa sitä fiilistä, minkä saa silloin kun Taipalus pistää parastaan ja homma lähtee omiin atmosfääreihin. Hetken aikaa tämäkin orkesteri kuulosti oikealta bändiltä ja annankin keikan arvosanaksi 9 puoli - täysin Mikon ansiosta - voi kumpa tää olisi aina tällaista!!!

20.7 Pieksämäki, Veturitallit

Jos ei Someron keikkaa olisi ollut niin tää ois ollut rundin paras keikka, mutta annetaan tälle yhdeksikkö numeroksi. Veturitallit on aika hieno paikka soittaa, sekoitus ravintolaa ja niin... veturitallia. Aika rockmainen miljöö ja takahuone/roudaus systeemit pelaavat mainiosti. Soitettiin järjestäjän toivomuksesta yksi 90 minuutin setti. Orkesterissa tällainen yksi pitkä setti herättää paikoin voimakkaitakin puolesta/vastaan argumentteja. Itse pidän mielummin yhdestä setistä: on mukavampi soittaa pitkään (varsinkin silloin jos vielä sattuu niin onnellisesti, että soitto toimii), mutta mikä tärkeintä silloin tulee tehtyä biisilista, sen sijaan, että kaikki ihmettelee mikä laulu milloinkin soitetaan. Jaa että miksei tehdä biisilistaa kun soitetaan 2 settiä? Hyvä kysymys... ööööö... vastataan sitten joskus!!!

21.7 Tommolan lava

Reissun päätöskeikka tehtiin legendaarisen Leinosen Penan uudistamalla Tommolan lavalla. Pena on sellainen itäisen Suomen Pelle Peloton ja prinssi Rohkea: kyselee ja pyörittelee syksyllä: "Oisi yksi tanssipaikkaidea, mites tuumaatte tällaisesta paikasta" ja sitten phyi vaan keväällä se paikka onkin jo pystyssä, eikä pelkästään pystyssä vaan TIPTOP pystyssä. Tulee mieleen erään vanhan nimeltä mainitsemattoman valomiehen mietelause: joko tehdään tanssipaikka tai ei tehdä. Ikuisesti muistan kun Mennyttä Miestä levyn julkaisukeikka tehtiin Leppävirralla niin järkkäri puhalsi koneen kanssa lumihiutaleita pois "jalkakäytävältä"!!! Siinäpä vähän mallia muille. Keikka oli normi tanssikeikka, eikä orkesteri mun mielestä esittänyt mitään ihmetä, sinne seiska puoleen tää sijoittuu. Päivän paras juttu oli kuitenkin se, että Mikko sai oman hattrick joukkueen, ei mennyt Jaskan kanssa kuin 4 kuukautta aikaa puhuttaa poikaa ympäri. Jaa juu, keikan jälkeen Pena kehui Jaskan miksausta, kuinka ammattitaitoista se onkaan. Lupasin välittää kehut eteenpäin, mutta en taatusti kerro sitä Jaskalle, lukekoon poika keskustelupalstoilta totuuden, mokoma urpo!!!

- Kari

 

 

 

 

 Tuulipuvut suhisee - tour

 14.7 Kaustinen

 Hyvät ystävät aamulla jälleen ylös ja kohti uusia seikkailuja. Aamupala oli meitä varten järjestetty klo 13. Aivan mahtavaa! Tänään turneen viimeinen keikka on kaustisten kansanmusiikkifestareilla. Eli luvassa on harmonikan, viulun ja sahahn soittoa. Eli yölintu sopii kansallispukujuhliin, kuin satula sialle. Hyvin voin kuvitella Simon soittavan loistava vireisellä haitarillaan karjalanpoikia kansallispuku pällä festareiden päälavalla.. Huh,huh.. Siinä olisi sitä oikeata pelimannihenkeä. Noh, niitä menee. Matkaamme jälleen keskellä ei mitään kohti kaustisten poreita. Humpparyhmämme on erittäin innokkaita kansanmusiikkiharrastajia ja mietimme millä suojautuisimme viulun ja haitarinääneltä tänään. Yölinnulla on oma suojelusenkeli nimeltään harmonaattori, joka tuhoaa kaikki eteensä tulevat pelimannisoittolaitteet.

 

- Munapää lähdössä kansanmusiikkijuhlille!  

 

13.7 Tikkakoski

Aamulla varhain heräsin ja olo oli suhteellisen normaali keikka-aamuolo. Hiiviskelin tuskaisin askelin hotellille, missä popparit olivat yötä. Matkaan lähdimme tavoista poiketen aikataulun mukaan. Vanhempitekniikka Jaska oli selvittänyt uutta hazeria matkan varrelta, ja sellainen löytyi. Jyväskylästä noudamme lainakoneen ja lupaan että Kuikan lavalla on niinpaljon savua, että ei koskaan ole ollut. Pientä aamupahoinvointia on ilmoilla, mut niitä menee. Popparit katselee Matti elokuvaa! Kello on 13.33 ja valtakunnassa kaikki taas hyvin!! :) 

 

- Huomatkaa ei ainuttakaa kurapulloa!! Siistiä meininkiä! 

 

- Tämän taideteoksen lahjoitti Marja Nukala. Hän teki n. 40 tuntia töitä (melkein yötä päivää) piristääkseen meitin ankeaa arkea. Suur kiitos Marjalle. Täytyy kyl myöntää että hän on erittäin hyvä piirtämään. HYVÄ, HYVÄ! Ja KIITOS! 

 

-Kuten huomaatte, tässä firmassa juodaan vichyä. Ei mitään sokerivesiä..  

Pääsimme perille kuikan lavalle ja toinen bändi olikin  jo roudannut laitteensa lauteille. Tutkimme tilanteita ja huomasin että ko. paikassa ei ollut 32a voimavirtaa. Jotenka emme saanut himmennintä toimimaan. Jälleen kerran valojen vilkuttelija joutui pettymään.. Noh, täytyi sopeutua tilanteeseen ja laittaa sellaisia valoja, mihin emme tarvitse himmennintä.. Mutta vuokrasavukone laitettiin pöhisemään välittömästi, kun saavuimme paikalle. Raideri toimi ja iltaa odotellessa. Porukkaa tuli tuo perinnelava täyteen ja poreet saivat alkaa. Kun astuin kynnyksen yli lavan puolelle, niin tuli sellainen fiilis, ku seinä olisi tullut eteen. Ilma ei vaihtunut lainkaan ja onnelliset tanssijat nostivat ilman kosteusprosenttia miltei 100 %. Meininki oli subtrooppinen ja haju vieläkin parempi. Tuli vaan mieleen,että missä on se kuikan lavan mainostama ilmastointi.. Noh, niitä menee. Keikka ei ollut mikään infernaalinen rock tykitys, vaan leuka rinnassa soitettiin tanssimusiikkia tanssioiden makuun. Keikan jälkeen siirryimme perinteiselle bukeelle nyrkkiinhuutoravintolaan ystävien kanssa ja seurailimme alkuasukkaiden toimintaa valomerkin aikaan... Bukeet huiviin ja laitteiden pariin. Vaikka meillä oli 50% laitteista käytössä, niin roudaus kesti silti uskomattoman kauan.. Mutta yritä itse olla 20 kuran jälkeen ripeä ja reipas. Matka kohti laajavuorta sai alkaa ja tykitimme Metallicaa ja Elvistä vuorotellen. Matka oli aivan mahtava!!! Kiitos Kuikka!

12.7 Naantali 

Ilman krapulaa heräsin kotoa ja oloni oli vireä, mutta outo. Ei ole tottunut... Hyvissä ajoin siirryimme kaivohuoneelle roudailemaan ja katsomaan millainen paikka on, kun viimeksi olen kantanut laitteita ko. paikassa n.6 vuotta sitten. Hyvin paljon humppapaikka oli muuttunut. Enää se ei ollut sellainen kokolattiamatto pulju vaan barokkityylillä sisustettu hienostelu mesta. Saa nähdä, kuinka hyvin karu humppa sopii naantalilaiseen merimaisema ravintolaan. Taipale oli jälleen myöhässä n. 4 tuntia ja kasailimme tekniikan kanssa poppareiden laitteet. Nyt tapamme aikaa bussissa sisäänkäynnin edessä ja odotamme saammeko sakkoa, ku täs ei vissiin sais pitää autoa parkissa.. Mutta olemme nuoria kapinallisia ja jätimme bussin tähän. Tai siis Ilpo on niin karu äijä, että sitä ei koske määlliset säännöt ja ohjeet. Mies on kasvanut ja kehittynyt tuhansien tunteiden tanssitalon kupeessa, niin kaikki suomen laki- kirjassa olevat ohjeet ovat vain suuntaa antavia... Iltaa odotellessa, yksi bukee nautittuna! Kiitos ja anteeks. Odotukset iltaan oli kovat ja olin innoissani koska olin aloittanu raittiin elämän poreilun sijasta. Kävimme syömässä terveellisesti kanaa ennen keikkaa ja kaikki oli kohdallaan yölintutyyliin vastattuna!! Tulimme keikkapaikalle ja innoissani viritin laitteet ja hiiviskelin valopöydän taakse. Kuinka kävikään. Jostain syystä savukone ei toiminut lainkaan ja juoksin katsomaan heti, mikä rakasta ystävääni vaivaa. Kaikki näytti periaatteessa hyvältä, mutta savua ei vaan tullut. Ilpo teki sillä aikaa valoja, kun gerberin kanssa purin hazeria osiin. Hazer oli osina, ja totesin, että pumppu on rikki ja tuo helvetin kone teki tanssijoille palveluksen.. Siinä meni laitteidenkantajan ilta totaalisesti pilalle. En nähnyt enää muita vaihtoehtoja, kun tilata tiskilta 7 batterykossua ja yrittää elää tilanteen mukaan. Eli toisin sanoen minulla alkoi suruaika. Surin koko illan savukoneen kuolemaa, eikä siinä auttanut edes bussissa juopottelu ja hotellin pay-TV. Olin niin sanotusti rikki. Laitteet tippa silmässä autoon ja menoksi. Keikka oli ja meni, en pystynyt keskittymään mihinkään, kun meitin yölintulippu oli puolitangossa.

 

 

11.7. Kyröskoski 


Rakkaat ystävät, suomalaisen paritanssin harrastajat ja kaikki urpot: KEIJO IS BACK! Viikon loma tien päältä osiosta teki tehtävänsä ja jälleen on aika avautua täällä netin puolella. On aika kokea jälleen suomalainen kulttuuri pläjäys, eli vaihdamme navettahaalarit tuulipukuihin ja lähdemme tanssahtelemaan aivan mahtavalle kesälavalle. Kurapullon olemme vaihtaneet kahvimukiin ja yritämme tehdä jälleen töitä, emmekä porettaa yön selässä, niin kuin rokkareilla on tapana. Porepaikka on tänään Kyröskosken suurlava ja toimitusjohtaja Silmu ja lyömäsoitintaiteilija Taipale myöhästyivät tapojensa mukaan n. 2 tuntia, mutta suotakoon se heille, sillä kavereilla on pitkä matka kelkkoa kotoo autolla töihin. Etenkin Simolla.. Mestari otti bussissa tasan 20 minuutin kauneus-unet, koska hän ei halunnut nukkua onnensa ohi. Eli 20 minuutilla poppari herättää kehonsa hereille vampyyrin lailla.. Ja jälleen Mestari on valmis illan tykitykseen Hugo Bossin housut jalassa. Täytyy muuten sanoa, että onneksi tääl ei järjestetä poreita talvella, nimittäin olisi turha yrittää lorenlinerilla tänne vuorenhuipulle, ku toi tie on jäässä. Nyt täytyy mennä kuselle tohon Suomen pisimmälle urearännille. Illan poreita odotellessa. Ugh! Rännit tuli koe-ajettua ja fiilis oli, niin kuin suurlavalla voi olla, eli aivan mahtavaa. Lavalla ei ollut mikään muuttunut Suojasen Tapin ajoista, eli ilmoilla oli legendaarisia tuulia. Keikkapaikka on historiallinen, koska minä ja lyömäsoitintaiteilija Taipale tapasimme lavalla ekaa kertaa. Tapahtuneesta oli aikaa n. 5 vuotta. Itse olin päälavalla erään humppabändin solistina, ja Taipale oli Jukka Ruusumaan bändissä. Eli Taipalus lämmittele Kepaa. Mutta nykyään kasailen herran rumpuja työkseni. Kehitystä on tapahtunut, mutta huonoon suuntaan. Noh, iltaan. Poreet olivat aivan mahtavat. Yleisöä saapui paikalle kohtalaisen paljon ja meininki oli keskiviikkoinen. Eli ei mitään rokkitouhua, vaan hyvin paritanssimeininkiä... Keikan jälkeen kaikki popparit häipyivät kotiin nukkumaan ja tekniikka jäi kasailemaan laitteita ja kuuntelemaan kuinka monta Topi ja Agentsien biisiä toinen bändi jättää vetämättä. Silmät kiinni, lorenliner vapaalle ja vapaalla alas kyröskosken mäkee. Alas päästiin ja kotiin nukkumaan. SELVIN PÄIN!! Ei toimi.. ;)


- Vanhaa tanssilavameininkiä.

 

-Jaakko taitaa olla urealla laitteiden seassa.  


-KK 

 

Keijo kuivilla - kiertue

8.Heinäkuuta Aitoo Kirkastusjuhlat

Ollaan jo kotimatkalla: Ilpo kelkkoo täysillä, Mestari vetää sikeitä ( muut ovat häipyneet omilla kyydeillä/autoilla kotia) ja meikäläinen pähkäilee Hattrickin parissa internetissä keinoja, millä voittaisi Jaskan joukkueen ensi viikon ystävyysottelussa - mutta itse asiaan: En nyt muista olenko itse ollut aikaisemmin Kirkastusjuhlissa soittamassa, mutta asialliset pippalot Aitoossa oli kuitenkin järjestetty. Rämpyteltiin oma osuus pois kuleksimasta lähes saunamaisissa olosuhteissa, mutta hengissä selvittiin kaikki, jopa näinkin wanha ukko kuin meikäläinen.

Parasta tällaisissa festivaaleissa kuitenkin on, että näkee muitakin orkestereita. Maija Vilkkumaa veti hyvän keikan, mutta täytyy sanoa, että Porin Poika Olli Yö bändinsä  kanssa korjasi potin ja on sellaisessa vedossa, että huh huh!!! Täytyy nostaa hattua Ollille, että otti itseään 2000-luvun alussa niskasta kiinni, skarppasi ja on nyt (jälleen) uransa huipulla - äijä on kyllä niin karismaattinen ja  yleisönsä ottava esiintyjä! Ihan tuli tippa linssiin, kun muistelin 1980 luvun alkua kun Malminpään koululla näin silloisen Yö yhtyeen ekan kerran keikalla ja nyt about 25 vuotta myöhemmin poika ( on 2 päivää nuorempi) jaksaa painaa täpöllä!!!  Menkää ihmeessä kattomaan jos tulevat kotikonnuillenne esiintymään.
Eipä muuta kuin jatkamme orkesteritoimintaamme jälleen keskiviikkona Kyröskoskella, siihen asti so long!!!

- Kari 

7. Heinäkuuta Kangasniemi Syvälahti

   Hyvin nukutun yön jälkeen aloitettiin seuraava ristiretki, jonka kohteena oli Kangasniemi ja Syvälahden lava. Allekirjoittaneen yksi suosikki kesälavoista. Ajoissa paikalla ja jälleen Laura ja Elixir jeesaamassa roudauksessa. Aivan mahtavaa! Heiskari ja Mikko tappoivat aikaa ranskalaista herrasmies peliä pelaamalla. Kuulat lensivät komeasti Kangasniemeläisessä kesä illassa. Ainoastaan patonki ja Pernod puuttuivat. Keikka oli varsin mainio. Itse esitin mielestäni kesän parasta työ jälkeä ja muutenkin oli ihan kiva jees. Biisit olivat niitä samoja erotuksena ehkä "Rakkaus on sininen", jota ei ihan aina kuulla. Vielä olis yks veto tällä viikolla ja sitten pariksi päivää kotiin. Ammatinvalinta kysymys...

Mikko ja Kari pelaa. Ilpo valvoo.

Jaska 

 6. Heinäkuuta

  Iloinen tango-seurueemme lähti kelkkomaan Kajaanista klo 12. kohti tuota suomalaisen tangon keidasta, eli Seinäjokea. Matkalla emme tarvinneet karttoja tai navigaattoreita. Seurasimme vain noita valkoisia styroksi bokseja, joita myös matkailuautoiksi, ja -vaunuiksi kutsutaan, niin perille löydettiin. keikkapaikkana kyseisillä festareilla oli Atria-halli, joka on tietysti se kaikkein syrjäisin ja puitteiltaan karuin mesta koko kekreillä. Tästä huolimatta paikalle oli saapunut ihan mukavasti porukkaa. Ensimmäisen setin jälkeen Simoa kiidätettiin aina niin iloisen Iskelmä radion haastatteluun, jossa Simo kertoi kuinka tuulipuvut vain kahisevat hiljaa Seinäjoen yössä. Mites hän nyt noin...


Kuva: Marja Nukala

  Toiselle setille oli sitten jo kertynyt huomattavasti enemmän väkeä, joten juhlan tuntua alkoi jo olla ilmassa. Tosin muutamaa karavaanaria ärsyttivät hetkelliset äänenpaineen kohoamiset muutamissa meno biiseissä, joten niistähän piti tulla tietysti huutamaan valotiskin takana seisovalle Keijolle! Tiedoksi kaikille, että äänimies on yleensä se, jolla on enemmän vilkkuvia valojan kamoissaan ja muutenkin isommat vehkeet! Mikäli on aivan pakko tulla kertomaan mielipiteitään tekniikkaan liityvistä asioista, voi sen aina tehdä asiallisesti ja hyvässä hengessä. Mikäli asia esitetään kuitenkin huutamalla ja kiroamalla, tulee vastaus kyllä varmasti samalla tyylillä. No niin, se siitä....


Kuva: Marja Nukala
  Keikan jälkeen piti vielä lähteä katsastamaan kadun tarjontaa. Erinäköistä ja kokoista örveltäjää hiihti pitkin katuja. Myös erään keltaisen lehden "Bilepisto" tuli katsastettua.Nimeksi olisi sopinut paremminkin Urpopuisto. No olihan siellä ihan asiallistakin porukkaa. Itse kävin moikkaamassa äänimies-ystävääni Ahtia, joka oli jo tekemässä lähtöä Kemijärvelle! Ei ole helppoa Koivuniemelläkään...
Klo 01 piti lähteä kohti Jyväskylää, mutta eräs tangontaitaja päätti myöhästyä melkein tunnilla, joten ehdittiinpä siinä vielä diggailla Mattia ja Teppoa, kunnes Lorenliner starttasi kohti Jyväskylää. Huomenna Kangasniemelle. Ugh!

  Jaska 

 

  Mikko ja Keijo Sotkamossa
 

5. Heinäkuuta Sotkamo Naapurivaara

  Ei ollut tanssikurssilla valitettavasti hidasta humppaa. Jotain jiveä (mitähän sekin on) treenasivat. Me siinä seassa sitten yritimme saada laitteita kasaan. Kinojake orkesterin hempulit lahjoittivat allekirjoittaneelle konsultiopalkkioksi ämpärillisen omenoita. Annoin kavereille kultaisen vinkin, miten äänikamojen kanssa pitää toimia - eli vääntää kaikki kamat aina täysille! No, ainakin päätevahvistimet.Sama ryhmä muuten musisoi jo viime viikolla kanssamme Hartolassa.Paikalle saapui myös Mira ja Brainless yhtye. Hyviä bändejä molemmat.Naapurivaarallahan tunnetusti syötetään soittajat turvoksiin erilaisilla kakuilla ja piirailla ja jos tämä ei kaikille riitä, voi turvotusta jatkaa vieä baarin puolella. Näin luonnollisesti tehtiinkin, paitsi Keijo. Hänhän on kuivilla tämän reissun.
Niin, se keikka... Kai se oli ihan ok. Ei tullut niin kuunneltua...

Jaska

 

 4.Heinäkuuta 2007 Leppävirta Tulenliekki

  Tien päältä osion kirjoittaminen siirtyi tämän viikon osalta vanhemman ja viisaamman tekniikan hoidettavaksi. Keijo päätti vaihtaa bussi kyydin ja ilta poreet yksityisautoiluun ja raittiuteen. Tunnettuahan on, että vasta viina tekee juhlista poreet. Tätä yhtälöä Keijo ei halua tällä viikolla enää käyttää, vaan toimii, kuin kunnon unelmavävy. No niin, se Keijosta.


Matkamme Tulenliekkiin alkoi allekirjoittaneen ja Simon osalta Tampereelta, jossa odotimme Aulabaarin edessä, kuin kunnon suomirokkarit aikoinaan bussia saapuvaksi. Bussi saapui kuitenkin Tampere-talon eteen. Meille ei ollut kukaan kertonut että: A: Aulabaaria ei enää ole. B: Emme ole rokkareita, vaan aivan tavallista humppa-karjaa. No, matkaan kuitenkin päästiin. Reissu Leppävirralle sujui tutuissa merkeissä. Läppäri tai lehti nenän edessä. Osa porukkaa nukkuu ja Ilpo kelkkoo. Huomioitavaa on että kukaan ei puhu mitään.
Perillä Tulenliekissä meitä odottaa taas tutut kuviot. Loistava vastaanotto ja tuo meille niin rakas saunamökki, jonka uumenissa on tehty jos vaikka mitä. Syöty, juotu, skrapailtu ja saunottu. Onpa eräs tuntematon tanssi pariskunta (ei siis meistä kukaan) harrastanut intiimimpääkin toimintaa saunan pesutiloissa. Oli siinä poppareilla ihmettelemistä, kun setin jälkeen saapuivat takahuoneena toimineeseen saunamökkiin. Suomalainen tosi-rakkaus näkyi ja kuului voimallisesti saunan pesutiloista. Sitä se kesä teettä. Tämä kyseinen tapaus sattui jo vuosia sitten. Allekirjoittanut on lisäksi viettänyt useita öitä mökin lattialla raskaiden keikkojen jälkeen entisen valotaiteilijan ja Tappara-ääliö J. Laakson kuorsatessa vieressä penkillä. No, asiaan...
  Kamat roudattiin Laura Caritan ja Elixir yhtyeen suosiollisella avustuksella sisään. Humpat kännistyivät klo. 20 ja loppu on historiaa. Kivaa oli. Yöksi Vesileppikseen jossa vanha tuttumme Mikko (ei Taipale) tarjosi aamulla safkat. Tänks! Nyt matkaa kohti Sotkamoa ja Naapurivaaraa jossa kuulemma alkaa klo. 18 tanssikurssi. Kiirettä pitää, että ehditään. Tiedä vaikka sitä oppis esim.hitaan humpan askeleet. Täältä tähän...

Jaska

suunnittelu ja toteutus Staart Oy